Mitä U2 opetti meille

Scroll down or click here for the English Version – Tästä taas suomalainen versio.
Helsinki Olympic Stadium

Mitä U2 opetti meille?

U2 kiertää parhaillaan maailmaa yhdellä suurimmista stadionkiertueista. Lavarakennelma oli keskellä stadionia seisova hämähäkki, jonka huipulla 51 metrissä oli, mikäs muukaan, kuin diskopallo.  Helsingissä U2 esitti kaksi keikkaa, perjantaina 20. ja lauantaina 21.8.2010. Kumpikin esitys oli loppuunmyyty eli katsojia oli yhteensä reilu 105 000. Laulaja Bono vitsailikin, nyt kun täällä oli 2 % kansasta, enää 98 keikkaa niin kaikki suomalaiset näkisivät yhtyeen esiintyvän.

Sen lisäksi, että keskiverto-U2-fanina nautin esityksestä, huomasin analysoivani keikkaa improvisoijan silmin:

Läsnäolo. Ei kaikilla ole Bonon karismaa, mutta se auttaisi monia. Tokihan taustalla on vuosikymmenien kokemus, mutta nähdessään Bonon livenä tajuaa, että hänellä ei ole mihinkään kiire ja hän tietää tarkkaan, mitä haluaa.

Tilannetaju. Juuri ennen keikkaa puhjennut kylmä sade olisi masentanut enemmänkin, ellei yhtye olisi noteerannut tilannetta ja hupaisasti tilannetta biisillä Singin’ in the rain. Selkeästi myöskin tiedettiin, missä oltiin, sillä ruudulla vuodatettiin pätkiä Aleksis Kiven Seitemästä veljeksestä ja muutkin pidemmät spiikit oli simultaanitulkattu suomeksi.

Mokaaminen. Helsingissä kuultiin täysin uusi biisi Every Breaking wave, joka selkeästi oli vielä torso ja hioutui tehdessä. Ihailen sitä, että uskalletaan tuoda esille ns. raakatimantti eikä kaiken tarvitse olla niin loppuunsa hiottua. Tokihan mokia sattui enemmänkin, useassa biisissä laulu lähti väärään aikaan, mutta ei se tuntunut yhtyettä haittaavan. Onko se silloin moka, jos yleisö ei pidä sitä mokana?

Vaikuttuminen. Bono poisti korvamonitorinsa ja kuunteli yleisön yhteislaulua. Kasvoilta näkyi (joko harjoiteltu tai ainakin kauemmas yleisöön) autenttisen näköinen liikutus.

Ennen kaikkea Olympiastadionilla nähtiin hieno rock show, mutta siellä se nähtiin irlantilainen kaveriporukka, joka on rehellinen itselleen, yleisölleen ja tekemiselle. U2 oli tullut viihdyttämään ja sen se teki maailmanluokan elkein. Yllä luetellut seikat tekivät stadion-esityksestä inhimillisen ja improvisoijan silmissä mielenkiintoisen.

Lisää U2:n kiertueesta verkossa esim. http://www.u2gigs.com/.

What I learned from U2?

U2 SpiderU2 is currently touring their 360 tour, which is one of the biggest stadium tours in the world. Stage construction is a huge spider-like with moving video screens and the show can be observed from all the sides of the stage, hence the name 360. And on top of the 51-meter tower was, surprise surprise, a disco ball. U2 played 2 gigs in Helsinki on the evenings of 20th and 21st of August 2010. Both shows were sold out, totaling of about 105 000 tickets sold. Singer Bono was joking that this is about 2% of the total population and all we need is 98 more shows to cover all Finnish.

While enjoying the show, I noticed myself analyzing the show from improviser point-of-view:

Being Present. Not everybody has Bono charisma, but it certainly would help. Sure, he has decades of experience, but for him the moving around seemed confident, the pace was elegant and the speech was clear and loud. We could learn from him at least the fact that we need to stand up and believe in what we want to say.

Honesty. Just before the show we got a cold Autumn shower (typical for Finnish August, brrrrr…), but it was way more tolerable since the band started with a snippet of Singin’ in the rain. Recognize what happens and be honest to things around you.

Know your audience. The show was also localized by simultaneous translation and U2 compared themselves to the 7 brothers of Aleksis Kivi. Know your audience.

Failing gracefully. Helsinki witnessed the world premiere of a new song called Every Breaking Wave that was evidently still far from being perfect. I personally admire that they allowed their vulnerable side of the music show and they let us in to see the crude diamond before it’s honed to the final form. Sure, there were a handful of less elegant ways failing to perform many songs, but the most important thing is that it didn’t seem to matter to the band. It’s not even considered failing, if the audience is with you?

Being affected by what others do. Bono removed the ear monitor and listened to the audience sing. We saw a glimpse of emotion on his face (or a good impression that seemed genuine to me, since I was standing a bit further off). Affect and be affected is the core of good improvisation.

Summa summarum, we witnessed a world class rock show, but we also saw a group of Irish friends being honest to themselves, to the audience and to what they do. U2 was there to entertain and did it in style. Observations above made the performance more down to earth and in the eyes of improviser much more interesting.

More about the U2 360 Tour in the web: http://www.u2gigs.com/.

U2 Audience

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s